Hurrin seikkailut

Hurri – suojelusenkelien diplomityö

 Morjensta vaan kaverit! Tässä joulun alla ihmisillä on kauheasti kaikenlaista joulupuuhaa, niin että meikäläiset meinaa jäädä joskus aika vähälle huomiolle. Pääsen mä lenkille joka päivä ihan tarpeeksi monta kertaa, mutta sellaiset extrakivat puuhailut meinaa jäädä vähiin. Niinpä joskus pitää järjestää ihan omaa kivaa, jos ihmislauma ei sitä ehdi tarjoilla.

Kuulin, kun mamma kehui ääneen, miten meitsi on kuuliainen metsäkaveri: huolehdin aina, että lauma pysyy mukana ja pysähdyn vähän väliä tarkistamaan, missä mamma ja Hippu hiihtelevät. No, poikkeus vahvistaa säännön, ja meikämandoliini otti tänään metsässä hatkat. Sain nimittäin elämäni vainun sellaisesta isohkosta luolaeläimestä. Kuulin kyllä mamman huutelut ja vihellykset, mutta duunista ei niin vain lähdetä. Mamma ja Hippu vaelteli mua etsimässä pimeässä metsässä otsalamppu kiiluen, mutta meikäpoika painoi hommissa kuin pieni kaivinkone. Mamman äänestä kuului jo epätoivo, ja mua vähän säälittikin se, koska kuulin, että nyt ei oo itku kaukana. Toisaalta mulla ei ollut aikaa siinä pohtia kauheasti mamman epätoivoa, koska se eläin vaati kaiken mun huomion.

Suojelusenkelikin siinä taas hääri ja huokaili mun ympärillä ja välillä pyyhki hikeä otsaltaan, koska se luola oli niin syvä ja hankala. Sitten se sanoi mulle, että ”olisitko nyt vaan niin kiltti ja luovuttaisit, koska mä en saa mun diplomityötä läpi, jos sä jäät tänne luolaan jumiin, enkä mä pääse koskaan vahtimaan ja suojelemaan oikeita lapsia, jos reputan”. Se enkeli kertoi mulle, että mä olen niiden suojelusenkeleiden diplomityö: jos pysyn viikon ehjänä ja hengissä enkelin valvonnassa, se saa diplomin ja ylennyksen eli pääsee lasten suojelusenkeliksi. Eli meikä on vähän niin kuin suojelusenkelin viimeinen tulikoe ennen tositoimia! Niin siistiä. Joulun kunniaksi lupasin luovuttaa ja pinkoa mamman luo.

Mamma oli juuri avautumassa yhdelle pyöräilijälle mun katoamistragediasta, kun meikä porhalsi kuraisena, märkänä, mutta iloisena paikalle. Mamma hihkui onnesta ja Hippu murjotti, koska se ei saanutkaan kaikkea huomiota, mitä se oli jo ehtinyt mielessään suunnitella. Mamma yritti tivata, että missä sitä ollaan oltu, mutta kai sekin lopulta tajusi, että, mikä metsässä tapahtuu, se metsään jää.

Rauhallista ja ihanaa joulua kaikille kamuille – älkääkä unohtako järjestää perheillenne aina välillä pientä säpinää! Mäkin sain tänään pusuja tuplasti sen, mitä yleensä, ja kaikki touhottaa mun ympärillä ihan onnellisina. Jei!

 

 

- Hei hulinaa,
nyt joulu tulla saa!
On meikäpoika skarppina,
ja kinkkua saan varppina,
ja pukki tuo taas paketin,
se tekee musta raketin!