Hurrin seikkailut

Elämä potkii päähän – tai ainakin sikakovaa varpaaseen

 

Morjensta vaan kaverit! Nyt ei ole kuulkaas yhtään kivaa. Multa meni agilitytreeneissä varvas poikki!  Mamma opetti mulle hallissa puomilta alastuloa uudella käskyllä, kun vanha ei kuulemma enää toiminut hyvin. Meiksi teki hienoja pysäytyksiä, ja mamma palkkasi mun aherruksen tietty pallolla, koska sen parempaa palkkaa ei ole. Yksi varvas ei nyt vaan tällä kertaa kestänyt vauhdissa mukana, kun juoksin miljoonaa sen pallon perään, vaan mokoma otti ja napsahti poikki. Vaikka olenkin reipas russeli, niin ihan pakko oli roikuttaa sitä kipeää tassua ilmassa, niin kovasti sattui.

Onneksi mamma vei mut eläinlääkäriin, vaikka se luulikin, että jalassa olis pelkkä nyrjähdys tai revähdys - haloo, hei! En kai mä lopeta juoksemista pelkän nyrjähdyksen takia, jos pallo on kyseessä!! Siitä olis pitänyt jo mammankin tajuta, että jotain vähän pahempaa on käynyt. Lääkärikäynnistä en muista paljoakaan, koska olin enimmäkseen taju kankaalla, mutta kotona huomasin, että mulle oli kasvanut ihan jäätävän kokoinen pääkallokuvioinen tassu! Sen kanssa on nyt sitten kai elettävä. Onneksi opin nopeasti, että sitä pääkallotassua ei voi ollenkaan laittaa maahan, joten mun pitää siis kulkea kolmella jalalla. Nou hätä, kun on sentään kolme terhakkaa tassua käytössä!

Pääkallotassu oli ollut mulla vuorokauden, kun mä hämmästytin mamman ja isännän kinkkaamalla kaikki 16 porrasta yläkertaan ja sieltä alas – kolmella tassulla, tietty. Sänkyynkin osaan hypätä kolmella tassulla, ja myöskin sieltä alas. Kaikkein kurjinta on silti, että ulos en pääse juuri ollenkaan. Hippu kertoilee mulle, kuinka mahtavia kevään hajuja on metsässä ja leuhkii, missä kaikkialla se on viilettänyt. Meiksi käy sillä aikaa takapihalla pissillä. Jipijee.

Tällä viikolla käytin mamman kanssa uudestaan eläinlääkärissä, ja se sanoi, että luutuminen on alkanut hyvin. Mamman ilmeestä ja hihkumisesta päättelin, että se on hyvä juttu. LUUtuminen kuulostaa todella hyvältä. Kuukausi pitää silti jatkaa tätä tyhmää sisäilyä. Ja sen jälkeenkin pitää kuulemma ottaa rauhallisesti.  Mä näen jo unia, missä juoksen triljoonaa ja saan kiinni jäniksen ja ketun ja fasaanin ja sitten kaivaudun maan sisään ja saan kiinni ainakin sata myyrää. Nami ja maiskis. Tule kesä pian.