Terveisiä marjapuskista!
Kesä on kyllä mun lempivuodenaika,
kun välipalaa on tarjolla joka mutkassa ja pusikossa. Olen syönyt
metsämansikoita, mustikoita, vadelmia, punaisia viinimarjoja, mustia
viinimarjoja, puolukoita ja nyt viimeisimpänä löytönäni pihlajanmarjoja. Mamma
luuli, että haistelen kuono maassa pihalla naapurin kissan tassun jälkiä, eikä
se hoksannut ollenkaan, että mullahan oli välipalan metsästys siinä menossa.
Lenkillä se sitten ihmetteli, kun oranssinpilkullista pötköä pukkaa peräpäästä….
Kesällä olin muuten kivassa
hoitopaikassa viikon: Siellä ymmärrettiin koiran tarpeiden päälle! Yhtenäkin
aamuna mulle oli katettu aamiainen oikein terassin pöydän ääreen, herkkuvoileivät
ja kaikki. Kahvikuppikin siinä oli vieressä, mutta ne ei tainneet muistaa, että
koirat ei juo kahvia. Mutta oli
possunkorvaa ja saparoa välipalaksi ja pallonheittoa joka päivä. Mamman
mielestä olin kotiin palatessa hiukkasen punkero, ja siitä olin kovin ylpeä.
Yhtä asiaa tässä kesässä ihmettelen:
Miksi pihapalvelun taso on laskenut viime kesästä? Viime kesänä aamun kohokohta
oli käydä tarkistamassa, onko uusia tomaatteja kypsynyt. Ja olihan niitä –
melkein joka aamu pari uutta! Mammalla kesti vähän aikaa tajuta, mihin ne
punaiset herkkupallerot aina katosivat. Nyt se ei sitten istuttanut yhtään
tomaattia. En tajua.
Luumujen kypsymistä tässä odottelen
kuono pitkällä, joten maiskis ja morjens, kaverit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti