Hurrin seikkailut

13.12.2010

Maitoparta Messarissa

 Terveisiä Helsingistä ja vähän Espoostakin, missä olin arvoisana hotellivieraana mamman ja isännän kanssa! Hippu jäi kotiin vähän huuli pyöreänä, että ”ei voi olla totta – juniori lähtee reissuun, ja minä jään kotiin!” Se murjotti eteisessä vähän aikaa ja mutisi mulle jotain, että ”epäreilua”, johon minä totesin vain, että elämä on. Niin kuin nyt sekin, että Jonna ei päässytkään esittämään minua sinne Messarin näyttelyyn, kun sen piti muuttaa taivaaseen. Mutta kyllä se kävi juttelemassa meidän mammalle kaupassa kovalla äänellä juuri ennen Messariin lähtöä – tosin se ei ollutkaan sitten Jonna, vaan joku vieras, joka puhui Jonnan äänellä - mutta mamma ajatteli, että Jonna kävi kertomassa terveisiä meille.

Hotellissa olin aika väsynyttä poikaa, kun jokaista oven kolahdusta ja haukahdusta piti vahtia ja päivystää. Siellä oli mun lisäksi miljoona muuta koiraa, joihin olisin kaikkiin halunnut tutustua, mutta en ehtinyt, kun nyt oli tää Messari-kuvio. Aamulla siellä hotellin aulassa kävi yhden nartun emäntä katsastamassa meikäläisen, että sopisinko sen nartun seuraavien pentujen isäksi. Se emäntä katsoi tosi tarkkaan mun hampaat ja kävelyn ja kaiken, ja kyllä se minusta tykkäsi (no, haloo hei, tietysti!). Jos nyt oikein ymmärsin, niin mulle on lähiaikoina luvassa hauskanpitoa innokkaan nartun kanssa, joten en pane yhtään hanttiin! J

 

Messuhallissa Miia esitti minut ensimmäistä kertaa, ja meillä sujui yhteistyö hyvin, kun Miia on tottunut meikäläisiin Hallen kanssa. Kehässä sain paljon nakkeja ja sellaisen punaisen nauhan, jota ei saanut syödä. Tuomarin mielestä olin muka vasta neljänneksi komein, mutta Miian hienon satiinipaidan hohde saattoi häikäistä sen tuomarin silmiä niin, ettei se nähnyt meikäläistä oikein kunnolla. No, sellaista sattuu. Kehässä oli silti aika lystiä, mutta kehän ulkopuolella piti itse viihdyttää itseään. Mamman kauhuksi nappasin yhden vauvan äidinmaidonvastikepurkin sillä aikaa kun kaikki ihailivat Hallea kehässä (Halle tuli toiseksi - mun veli). No, tarkkaan ottaen otin sen purkin tuolin alta ja kaadoin sen maidon lattialle latkittavaksi. Mamma taas vähän hyperventiloi, mutta ne vauvan vanhemmat vaikuttivat hyvin älykkäiltä. Ne vain rapsuttivat minua ja kehuivat fiksuksi koiraksi ja antoivat mun latkia koko maidon. Hienoja ihmisiä! Toivottavasti se vauva sai kuitenkin tarpeeksi ruokaa, koska vauvoja meikäpoika rakastaa ylikaiken.

 

 

 

Kotona Hippu osoitti vähän mieltä eikä suostunut tulemaan edes joulukorttikuvaan mun kanssa.  Sitä ei saanut siihen edes nakeilla lahjomalla! Kuvitelkaa: ei halunnut nakkeja! Naiset eivät ymmärrä omaa parastaan, sanon minä. Nyt tämä poika menee nukkumaan ja uneksimaan ihanista nartuista ja isoista nakeista. Hyvää joulun odotusta tämän yhden kuvan myötä - se on moro!

 

 

t. Hurri