Hurrin seikkailut

9.8.2010 Tervehdys!    Hurrikaani täällä taas! Mahdottoman kiva kesä: Mulla kävi taas morsian kylässä, Triine nimeltään, ja aivan upea narttu! Ja mikä parasta, se Triine kävi kahtena päivänä. Meillä synkkasi heti, ja me ajateltiin, että kun me kerran ollaan näin nättejä ja kivoja, niin eiköhän tehdä meikäläisiä vähän lisää. Niin että nyt saattaa olla luvassa lisää lupsakoita, mutta  vauhdikkaita russeleita tähän maailmaan…Kun me saatiin pennuntekohommat hoidettua, me oltiin nalkissa niin erikoisissa asennoissa, että mamman oli pakko ottaa kuvia. Niillä kuvilla voisi kuulemma päästä vaikka russeleiden omaan asentokirjaan, lupasi Jonna-täti...   "Tässä vaiheessa on syytä ottaa rennosti vaan."   Triinen vierailun jälkeen me lähdettiin mökkireissulle Kerimäelle viikoksi. Se oli ihana viikko, sai juoksennella vapaana, uida mielin määrin ja metsästää hiiriä yöhön asti. Ja minä poika tein noita kaikkia, joitakin niistä liiaksikin, jos mammalta kysytään. Otetaan nyt esimerkiksi tuo juoksentelu: Mitä haittaa siitä on, jos juoksee mökkitiellä isännän auton perässä kilometrin verran? Mamma panikoi ja soitti isännälle, että äkkiä takaisin sieltä vedenhakureissulta ja Hurri kyytiin, mutta minäpä se matkustinkin jo mökkinaapureiden takapenkillä kuin taksissa ikään! Naapurit olivat tunnistaneet minut, pyysivät autonsa kyytiin ja kuskasivat takaisin omalle mökille. Minusta se oli oikein mielenkiintoinen reissu, ja mukavia ihmisiä vielä nuo naapurimökkiläiset… Harva koira se saa ajella maisema-ajelua uuden, hienon auton takapenkillä!   Tai sitten tuo hiirten metsästys: Ei kai kukaan halua, että mökin pihassa vilistää villinä hiiriä, kun kerran omasta takaa on russeleita niitä metsästämään? Pari hiirtä sain todistetusti kiinni, ne kun olivat päästäisiä ja aika pahan makuisia, ja jäivät siksi lojumaan pihalle. Muista en viitsinyt tehdä mammalle mitään numeroa, kun se on vähän sellainen herkkis noiden pienten elukoiden suhteen. Mutta illat menivät rattoisasti pää puskassa tai puskan alla!   Jos muuten satutte kuulemaan koirien uimahyppykisoista tai ihan vaikka uintikisoistakin, niin meikäläisen voi ilmoittaa ihan tältä seisomalta. Olisi hienoa päästä taas leiskauttamaan kunnon liito-oravat järvenpintaan (mökillä treenasin ojennukset viimeisen päälle). Onneksi uimaan pääsee täältä kotoakin käsin, lähimpään rantaan on vähän alle kilometri. Olen muuten ruvennut säälimään mammaa sen verran, että suostun jo tulemaan uimasta pois, kun se kutsuu. En jaksanut enää katsella sitä hermoilua. Nyt se antaa aina namin, kun tulen pois vedestä, ja kehuu kauheasti. Maistuuhan ne namitkin uinnin päälle, ei sen puoleen.     Täällä on vähän ankea tunnelma, puhuvat jotain loman loppumisesta. Pitää mennä keksimään jotain yllätystä niille, että saavat muuta ajateltavaa! Molskis!   "Isii, tule takaisin!!" (Daddy come back!!)   Hurri