17.1.2010
Olen Hurri,
hurmaava häirikkö. Tai niin ne minut esittelee vieraille, en tiedä, mikä se
häirikkö oikein on, mutta hurmaava olen, sen tiedän oikein hyvin itsekin. Rakastan
talvea, umpihangessa kahlaamista, lumipallojen kiinniottamista, jänisten
jahtaamista, varisten pelottelua ja ojasta löytyviä purkan jämiä. Niitä se
mamma aina kaivaa kauhealla tohinalla mun kurkusta ulos, ja sitten se ei
kuitenkaan itse syö niitä - outoa.
Yhtenä
päivänä aiheutin mammalle sydämentykytyksiä, kun vainusin metsässä ilmasta
jäniksen ja tietysti lähdin sen perään. Melkein sain sen kiinni, mutta lunta
oli hiukkasen liikaa. Polulle palatessani mamma oli ihan kuumana, että missä
sitä ollaan oltu. Olin kuulemma ollut liian kauan, höh. Seuraavana päivänä
katosin sitten hangen alle, kun sieltä taas vainusin pakoon vilistävän hiiren.
Oli aika hassua, kun ryömin sen hiiren perässä kokonaan hangen alla ainakin 10
metriä, ja mamma ja Hippu odottivat minun pulpahtavan pintaan ihan toisesta
paikasta. Olisittepa nähneet niiden ilmeet! Olen sellainen lumisukeltaja ja
aika taitava siinä.
Yhdestä
asiasta nuo ihmiset eivät taida tykätä, ja se on se, kun aina välillä jätän
niiden parisängylle sellaisen märän anomuksen, että josko voisin saada vähän
enemmän oikeuksia tässä talossa. Eilen jätin yhden, aika vaativan sellaisen,
ihan patjaan asti, ja siitä ei oikein tykätty. Pistivät minut taas jääkaudelle
eivätkä edes rapsuta. Mutta minäpäs esitin vastalauseen! Juuri kun ne olivat
kiroillen saaneet sen patjapussin ja uudet lakanat ja peitot takaisin, kävin
ovelasti taas lorottamassa haisevan mielipiteeni samaan paikkaan! Ei taida
jääkausi loppua vähään aikaan, kuulin niiden puhuvan jotain sellaista….
Täällä on
aika nuivia naapureita. Ne ei jätä rappusille mitään savukalkkunoita tai
vastaavaa (terveisiä Hallelle!). Ne vaan kaappaa minut kainaloon ja kiikuttaa
kotiin. No, ei hassumpi leikki sekään. Naapurissa käyminen on helppoa: loikka
vain, ja olen aidan yli. Aidan korottamisesta ne puhuu aina, mutta maa on niin
jäässä, ettei se kuulemma onnistu. Nyt niillä on jotain ihmevirityksiä siellä
aidan korotuksena. Kesällä ei kuulemma enää pääse naapuriin. No, sehän nähdään!
Terveisin,
Hurri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti